Perjantai 27.6.2014
400 kilometria ja ainakin 400 mutkaa
Lähdimme aamutuimaan kohti Hitlerin kotkanpesää. Pyörillä pääsi serpentiinitietä puoleenväliin,
josta matka jatkui bussilla ylöspäin ja viimeinen etappi noustiin hissillä. Vaikka paikka on historiallisesta
arvostaan huolimatta aikamoinen turistirysä, saimme hieman tuntumaa
serpentiiniteihin ja alppien hienoihin maisemiin.
Matka jatkui kohti Grossglnockerin alppitietä. Tie kohoaa reiluun 2400 metriin lukuisten
neulansilmien kautta ja ylhäällä tie kulkee lumen keskeltä. Jos tätä ennen ei ole uskaltanut kallistaa
pyörää, niin viimeistään tämän jälkeen se sujuu kuin leikiten. Ja opittuja taitoja
syvennettiin Italian passeilla matkalla Cortinan talviurheilukeskukseen.
Lauantai 28.6.
Kunniakierroksia ja kumin kulutusta
Aamulla pudottelimme rinnehotellilta Cortinan vuoristokylään,
jossa järjestettiin vuoden 1956
talviolympialaiset. Kisakaupungin kunniaksi ajoimme neljä kunniakierrosta bensa-asemaa
etsien ja tankkauksen jälkeen letkan nokka kääntyi kohti vuoria. Dolomiittien passet ovat mopomiehen
mieleen ja taas saivat renkaiden sivupinnat kyytiä.
Paljon jouheita hyvin
ajettavia mutkia, välillä neulansilmiä, rotkolaaksoja sekä kaiken kruununa ylväät Dolomiitit. Näissä maisemissa kelpaa
kaasutella.
Parin kahdentonnin ylityksen jälkeen suunnistimme alas laaksoihin
ja illansuussa saavuimme Lago di Gardan maisemiin, jossa kypäräkaljojen jälkeen
luonnollinen valinta oli pizza.
Harrin mietteitä viikon reissun jälkeen:
"Kohta viikko väännetty ja porukan "undulaatilla" on hyvät hytinät. Undulaatilla on vähiten kilometrejä niin iän kuin prätkäkilsojen ja -reissujen suhteen, joten minulla erityisesti jokainen matkapäivä on jännä päivä. Alppiosuudet kieltämättä vähän hirvitti kun vielä raskaalla pyörällä saa vääntää, mutta henkisen tuen lisäksi on saanut jermuilta myös hyviä neuvoja. Hyvä porukka, hyvät reitit, hyvät hotellit ja pääosin hyvät kelit. Kun päivän päätteeksi perillä saa bissen käteen niin olo on urheilijamainen eli väsynyt, mutta onnellinen".